Poliisi parrasvaloissa

Poliisi parrasvaloissa -osiossa esittelemme otsikoista tuttuja tosielämän poliisisankareita. Tällä kertaa poliisityön arjesta kertoo Vuoden Poliisi 2010 ylikonstaapeli Ari Yliselä.

Miten sinusta tuli koiranohjaaja?

Olen toiminut erilaisissa kenttätehtävissä yli 24 vuoden ajan. Jo nuorena järjestyspoliisimiehenä ajauduin koiranohjaajan partiokaveriksi, joten olen siis ollut tavalla tai toisella koirien kanssa tekemisissä lähes urani alusta asti. Alkuun seurasin koiranohjaajan toimintaa sivusta muutaman vuoden ajan ja työ alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. Tuntui että koiran kanssa toimimisesta sai työpäivään mukavaa lisäarvoa ja sisältöä. Koiraa ohjatessa on tekemisissä inhimillisen luontokappaleen kanssa, se on mukavaa vastapainoa rutiinien konemaiselle suorittamiselle.

Paikka koiranohjaajan peruskurssille aukesi vuonna 1991, ja tuolloin perehtyminen työhön sitten varsinaisesti alkoi.

Miten poliisikoiria ja koiranohjaajia Suomessa koulutetaan?

Koiranohjaajan koulutus tapahtuu työn ohessa ja on kestoltaan noin 1,5 vuotta. Koulutuksesta on Hämeenlinnassa tapahtuvaa lähiopiskelua noin 12 viikkoa. Lähiopiskeluaika on jaettu eri jaksoihin, joiden kunkin aikana opiskellaan koiran kanssa erilaisia taitoja ja saadaan tämän jälkeen etäopiskeluna suoritettavia teemakohtaisia tehtäviä. Ennen ensimmäistä lähiopetusjaksoa koiranohjaaja on ollut koiransa kanssa tekemisissä jo muutaman kuukauden, ellei sitten ole tuntenut koiraa jo pentuvaiheesta asti.

Partiokoiran peruskurssi koostuu koiran kouluttamisesta hallittavuuteen, voimankäyttöön, jäljestämiseen, henkilöetsintään ja esine-etsintään. Nämä ovat siis koiran peruskoulutuksen osa-alueita. Peruskoulutuksen jälkeen partiokoiralle opetetaan yksi erikoiskoulutusalue. Näitä ovat huumeiden tai räjähteiden etsintä, palokoirakoulutus tai ruumiskoirakoulutus. Lisäksi koirille voidaan opettaa esimerkiksi rahanetsintää.

Poliisilla on tämän lisäksi erikoiskoiria, jotka on koulutettu vain yhteen tehtävään. Erikoistumisalueita ovat huumausaineiden-, räjähdysaineiden- ja palavien nesteiden etsintä sekä hajutunnistus. Suurin osa Suomessa toimivasta noin 300 poliisikoirasta on partiokoiria.

Mitkä rodut soveltuvat poliisikoiriksi parhaiten?

Suomessa poliisikoirat ovat pääosin saksanpaimenkoiria tai belgianpaimenkoira malinoiseja, erikoiskoiriksi koulutetaan lisäksi metsästysrotuisia koiria, kuten englanninspringerspanieleja ja labradorinnoutajia. Myös dobermanneja ja rottweilereita on vuosien saatossa testattu poliisikoirakäyttöön.

Rotuomaisuuksiltaan parhaiten partiokoiratoimintaan soveltuvina pidetään saksanpaimenkoiraa ja belgianpaimenkoira malinoisia. Nämä rodut ovat monipuolisia ja suhteellisen helposti koulutettavia. Tosin koirissa luonnollisesti on yksilökohtaisia eroja rodusta riippumatta. Yhdelle koiralle esimerkiksi jäljestämisen oppiminen voi olla haasteellista, kun toinen vaatii enemmän koulutusta voimankäyttöpuolella. Juuri voimankäyttö onkin sellainen koulutuksen osa-alue, jossa koiran ominaisuuksia koetellaan erityisen paljon.

Oma koirani on rodultaan saksanpaimenkoira ja sen erikoistumisalue on huume-etsintä.

Mitä ominaisuuksia hyvältä koiranohjaajalta vaaditaan?

Koiranohjaajan on oltava henkilö, joka kykenee ryhmätyöskentelyyn. On hyvä olla tietyllä tavalla myös luonteeltaan rauhallinen sekä omata silmää koiranlukemiseen. Nämä ominaisuudet eivät tosin ole koiranohjaajakurssin pääsyvaatimuksia. Koulutukseen valitaan poliisikoiralaitoksen ja hakijan virkapaikan arvioiden perusteella soveltuvimmat hakijat.

On myös hyvä että ennen kurssille hakeutumista poliisilla on parin kolmen vuoden kokemus kenttätyöskentelystä koirapartiomiehenä. Tämä aika antaa hieman ennakkokäsitystä siitä, mitä koiranohjaajan työ käytännössä on.

Koiranohjaajalta odotetaan myös hyvää terveyttä ja fyysistä kuntoa, sillä toisinaan työvuorojen aikana joutuu liikkumaan pitkiäkin matkoja maastossa. Maailman vahvin mies tai supernainen ei siitä huolimatta tarvitse olla, kyllä koiranohjaajatkin ovat ihan tavallisia suomalaisia miehiä ja naisia.

Tärkeintä lienee kuitenkin se, että työstä on aidosti kiinnostunut ja valmis sitoutumaan siihen pitkäjänteisesti. Koiran palvelusikä on noin 10 vuotta ja se asuu koko elämänsä ohjaajansa kotona. Tämä vaatii luonnollisesti sitoutumista myös ohjaajan perheeltä. On tärkeää että jokainen koiran lähipiirissä on sitoutunut projektiin.

     

Ari Yliselän mukaan poliisintyössä on kyse ennen kaikkea ryhmässä toimimisesta. Sen sijaan, että onnistumia saavutettaisiin yksilösuorittamisella, on koko tiimin saumaton yhteistoiminta avainroolissa.

Mikä on tähänastisen urasi mieleenpainuvin työvuoro?

Samaan vuoroon voi mahtua tilanteita äärilaidasta toiseen. Muistan työvuoron vuosien takaa, joka alkoi yhdellä urani ikävimmistä tapahtumista ja päättyi kolmeen täydelliseen onnistumiseen yhteistyössä partiokaverini ja koirani kanssa.

Saimme aamupäivällä tiedon, että pieni lapsi oli kadonnut kotinsa pihapiiristä ja lähdimme haravoimaan maastoa lapsen kodin ympäristöön. Pian päädyimme vuolaasti virtaavalle joelle, jonka rantapenkereelle nainen parhaillaan nosti pientä lasta. Nainen oli huojentunut saavuttuamme paikalle, sillä käynnistimme elvytyksen hänen puolestaan ja hälytimme samalla paikalle ambulanssin. Tuntui, että ambulanssin saapumiseen meni ikuisuus 
- en tiedä tarkalleen kuinka kauan, ehkä tehtävän suorittamiseen kokonaisuudessaan 
meni 45 minuuttia. Ambulanssin saavuttua jatkoimme edelleen elvytystä lääkärin ohjeistaessa ambulanssihenkilöstöä. Lopulta lääkäri kehotti lopettamaan elvytyksen tuloksettomana. Se oli järkytys ja jälkeenpäin mietin, olisiko silti pitänyt jatkaa, olisiko 
jotain ollut vielä tehtävissä.

Pienen lapsen kuolema on aina henkisesti ravisuttava kokemus, eikä niihin tilanteisiin 
totu koskaan.

Tehtävän jälkeen menimme partiokaverini kanssa tauolle ja mietimme, vieläkö meistä olisi jatkamaan työpäivää.

Saimme kuitenkin pian ilmoituksen, että Etelä-Suomea kiertelee auto, joka pysähtelee erikoisiin paikkoihin. Epäilys oli, että asiaan liittyi huumeiden kätkemistä. Meitä pyydettiin selvittämään tapausta partiokoiran kanssa.

Vaikka olo oli täysin turta ja takki tyhjä, päätimme lähteä suorittamaan tehtävää. Kävimme vuoron aikana tarkastamassa kaikkiaan kolme auton pysähdyspaikkaa ja jokaisesta löysimme koiran avustuksella huumekätkön.

Tällainen onnistuminen olisi normaaleissa olosuhteissa ollut suuri tyytyväisyyden ja ilon aihe, mutta tuon vuoron aikana en kyennyt tuntemaan mitään. Mielessäni oli kuva partiokaveristani kantamassa pientä, lakanaan käärittyä lapsen ruumista ambulanssiin, enkä voi edelleenkään sanoin kuvailla kuinka pahalta tuolloin tuntui.

Tämä työvuoro on myös mielestäni erinomainen esimerkki siitä, että poliisinkin sinisen univormun alla elää ja hengittää inhimillinen ihminen. Meillä on tunteita ihan siinä kuin muillakin, olemme aivan tavallisia ihmisiä ja reagoimme iloon ja suruun aivan kuten muutkin. Vielä pari vuosikymmentä sitten tunteistaan puhumista pidettiin heikkouden merkkinä. Tänä päivänä asioista keskustellaan ja fiiliksiä käydään läpi joko työkavereiden tai tarvittaessa ammattiauttajien kanssa.

Miten tosielämän poliisintyö eroaa tv-sarjojen luomista mielikuvista?

Silmiinpistävin ero tv-sarjojen ja todellisuuden välillä on se, että sarjoissa rikokset ratkeavat aina tässä ja nyt, yhden työvuoron aikana. Poliisintyö on kuitenkin todellisuudessa pitkäjänteistä toimintaa. Joskus rikokset selviävät nopeammin, joskus hitaammin, mutta vaativat aina huomattavasti enemmän työtä kuin sarjat antavat ymmärtää. Joskus olen miettinyt huvittuneena sarjoja katsoessani, että kyllä minäkin voisin ottaa avukseni tuollaiset työkalut, jotka kertovat viidessä minuutissa ratkaistavasta ongelmasta kaiken.

Sarjoista saa myös aika usein sen kuvan, että poliisin toiminta on kovasti fyysistä. Suomalaisessa yhteiskunnassa poliisi kuitenkin hyvin pitkälle ohjaa vastapuolen tekemisiä keskustelemalla. Neuvoin, kehotuksin ja käskyin.

Miksi juuri sinusta tuli Vuoden Poliisi?

Nimitys tuli minulle täytenä yllätyksenä. En koe että olisin Suomen paras poliisi tai koirani olisi Suomen paras poliisikoira. Enemmänkin näen että tämä on huomionosoitus 25 vuotta kestäneestä peruspoliisin työstä, jonka olen aina pyrkinyt tekemään tunnollisesti ja hyvin. Vaikka vuosien varrella on onnistumisia tullutkin, ei tämän huomionosoituksen saamiseen liity suuria sankaritekoja.

Tai ehkä palkitsemiseni syy kiteytyykin työkaverilta saamaani onnittelutekstiviestiin: “Vaikka nyt valittiinkin Vuoden Poliisi, niin täytyy muistaa että poliisinkin univormun takaa löytyy ihminen, yksilö. Persoona, joka tässä tapauksessa on vertaansa vailla. Olet saanut hienon kunnianosoituksen erityisesti ihmisenä ja arvostettuna työkaverina, jonka kanssa on mahtavaa tehdä töitä.”